10.1.2019

Syöpää aiheuttava radon ei näy tai haise, mutta sitä voi olla sinunkin työpaikallasi – Syvällä peruskalliossa vahditaan, altistuvatko työntekijät vaaralle

Radon on tupakan jälkeen yleisin keuhkosyövän aiheuttaja. Uusi säteilylaki asettaa entistä tiukemmat raja-arvot työpaikkojen radonpitoisuudelle.  Yhdessä Suomen kunnassa radioaktiivista kaasua on tavattu lähes puolella työpaikoista. Radonin liikkeitä tarkkaillaan myös Helsingissä sijaitsevan voimalaitoksen hiililuolassa.

Helen Oy:n hiilivarasto sijaitsee Salmisaaren voimalaitoksen alapuolella, syvällä Helsingin peruskalliossa. Varastossa on neljä kalliosiiloa, joista hiili tuodaan kuljettimia pitkin poltettavaksi voimalaitokselle.

Helen – entinen Helsingin Energia – tuottaa pääkaupunkilaisille sähköä, lämpöä ja kaukojäähdytystä. Hiililuola on on yksi niistä työpaikoista, joissa mitataan säännöllisesti ilman radonpitoisuutta ja seurataan siellä työskentelevien työtuntien määrää.

Suomessa radonia esiintyy poikkeuksellisen paljon.

Radon on näkymätön ja hajuton radioaktiivinen kaasu, joka lisää keuhkosyöpään sairastumisen riskiä. Säteiluturvakeskuksen mukaan se on tupakan jälkeen toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja.

Koska radon syntyy maaperässä ja kiviaineksessa, sen pitoisuudet ovat yleensä korkeimpia louhoksissa, luolastoissa ja tunneleissa.

– Radon liikkuu maaperän huokosilmassa ja pohjaveden mukana, ja siksi sitä löytyy parkkihalleista, metrotunneleista ja muista rakennelmista, jotka on tehty osittain tai kokonaan maan pinnan alapuolelle, kertoo Säteilyturvakeskuksen (STUK) ylitarkastaja Olli Holmgren.

Suomessa radonia esiintyy poikkeuksellisen paljon, eikä sitä tavata ainoastaan maan alla. Kaasua löytyy vaihtelevia määriä myös tavallisten omakotitalojen, työpaikkojen ja julkisten tilojen sisäilmasta.

Helen Oy:n työsuojeluvaltuutettu Reetta Jauhiainen, työsuojelupäällikkö Anton Laari (keskellä) ja pääluottamusmies Rainer Åhlberg tarkastuskäynnillä Salmisaaren voimalan hiilivarastossa.

Maan alla työskenteleviä on paljon

Maan alla työskennellään yllättävän paljon. Maan alle kaivetaan ja siellä huolletaan kaukolämpö-, kaasu-, vesi- ja 
viemäriputkia sekä puhelin- ja muita kaapeleita. Kaupungeissa maan alle on rakennettu pohjavesipumppaamoja, varastoja, väestösuojia, öljysäiliöitä ja satoja kilometrejä huoltotunneleita ja yhteyskäytäviä.

Kunnalliset energiayhtiöt, kuten Helen Oy, ovat sijoittaneet maan alle kokonaisia jäähdytyslaitoksia ja hiililuolastoja, joiden laitteita pitää huoltaa ja korjata. Myös Helsingin metro on rakennettu osittain maan alle, ja siellä työskentelee päivittäin satoja kuljettajia, huoltohenkilöitä ja kunnossapidon ammattilaisia.

Jani Liuko asennuspuuhissa

JHL:läinen Jani Liuko asennuspuuhissa hiilivaraston pohjalla.

– Radonia saattaa esiintyä esimerkiksi yhteiskäyttötunneleissa, lämpökeskuksissa, jäähdytyskeskuksissa ja pumppaamoissa.

Helenin hiilivarastossa siilo 4:n pohjalla, noin 120 metrin syvyydessä, ahkeroi levyseppähitsaaja Jani Liuko. Hän asentaa uutta pyörintäanturin suojakoteloa, ja työasento vaikuttaa kaikkea muuta kuin mukavalta. Silti Liuko ei vaihtaisi kirjoituspöytähommiin.

Lakisääteisen radonvalvonnan piirissä on Helenillä tuhansia neliömetrejä eri puolilla kaupunkia, kertoo Helen Oy:n työsuojelupäällikkö Anton Laari.

– Radonia saattaa esiintyä esimerkiksi erilaisissa yhteiskäyttötunneleissa, lämpökeskuksissa, jäähdytyskeskuksissa ja pumppaamoissa, hän valaisee.

Äsken voimaan tulleen uuden säteilylain myötä valvonnan piiriin tulee Laarin mukaan entisten 72 kohteen lisäksi uusia kohteita.

Uusi laki kiristää velvoitteita

Maan alla työskentelevien riskiä altistua kohonneille radonpitoisuuksille säädellään työnantajia velvoittavalla säteilylainsäädännöllä.

Joulukuussa voimaan tuli säteilylaki, joka kiristää työpaikkojen radonpitoisuuksien raja-arvoja entisestään. Jatkossa niiden radonpitoisuus ei saa ylittää 300:aa becquereliä kuutiometrissä ilmaa, mikäli tiloissa työskennellään enemmän kuin 600 tuntia vuodessa. Aiemmin viitearvo oli 400 Bq.

Uusi laki velvoittaa työnantajan selvittämään radonpitoisuuden kaikkialla Suomessa maanalaisissa työtiloissa.

Jos viitearvon ylittävissä tiloissa työskennellään vain satunnaisesti tai lyhyitä aikoja, on radonaltistuksen uusi viitearvo 500 000 Bq h/m³, ja se lasketaan työntekijöiden eri työtiloissa viettämien tuntimäärien perusteella.

Uusi laki velvoittaa työnantajan selvittämään radonpitoisuuden kaikkialla Suomessa maanalaisissa työtiloissa, läpäisevälle maaperälle rakennetuilla työpaikoilla kuten soraharjuilla, sekä alueilla, joissa aiemmin mitatuista pitoisuuksista yli kymmenen prosenttia ylittää edellä mainitun 300 becquerelin raja-arvon.

– Lakisääteisen mittausvelvollisuuden piiriin kuuluu jatkossa 102 kuntaa entisten 60:n sijasta. Se tarkoittaa noin kolmannesta kaikista kunnista ja yhteensä 220 000:ta 
työpaikkaa, kertoo Säteilyturvakeskuksen Olli Holmgren.

Mikäli työtila sijaitsee toisessa tai sitä ylemmässä kerroksessa, ei radonpitoisuutta kuitenkaan tarvitse mitata.

Tunnelien tuuletus kuntoon

Jatkossa kaikki radonmittaustulokset on ilmoitettava Säteilyturvakeskukseen eli STUKiin, joka vastaa työpaikkojen radonvalvonnasta.

hengityssuojain

P3-luokan hengityssuojain estää radonin hajoamistuotteiden pääsyn keuhkoihin.

– Jos viitearvo ylittyy, työnantajan pitää pyrkiä vähentämään altistuksen määrää joko pienentämällä työtilojen radonpitoisuutta tai lyhentämällä työskentelyaikaa, Holmgren kertoo.

Paras keino pitoisuuksien vähentämiseen on tuuletus. Kaikissa tunneleissa, kuiluissa ja pohjavesipumppaamoissa ilmanvaihdon tehostaminen ei onnistu tai tuuletusta ei ole työn lyhyen keston takia järkevää rakentaa.

Radon on vaarallinen vain sisään hengitettynä.

– Silloin työturvallisuutta voi parantaa käyttämällä hengityssuojaimia. Esimerkiksi P3-luokan hengityssuojain estää tehokkaasti radonin hajoamistuotteiden kulkeutumisen keuhkoihin ja antaa riittävän suojan.

Muuta suojavaatetusta ei radonin takia tarvita, sillä se on vaarallinen vain sisään hengitettynä.

– Radonin hajoamistuotteet eivät läpäise ihoa tai siirry ihmisen verenkiertoon, Holmgren täsmentää.

Asentajat maan uumenissa

Maanalaisissa kohteissa työskentelee vuosittain muutamia kymmeniä Helenin työntekijöitä, lähinnä sähkö-, kaukolämpö-, kone- ja automaatioasentajia, putkiasentajia, 
kiinteistönhoitajia ja polttoainelogistikkoja.

– Kukaan ei työskentele kohteissa täysipäiväisesti, vaan useimmiten kyseessä on muutaman tunnin tai korkeintaan päivän tai kahden kestävä huolto- tai korjaustyö. Tiedossani ei ole, että edes vanhan lain mukainen radonaltistuksen raja-arvo olisi kenenkään kohdalla ylittynyt, Helen Oy:n Anton Laari sanoo.

Myös pääluottamusmies Rainer Åhlbergin ja työsuojeluvaltuutettu Reetta Jauhiaisen mukaan Helen on huolehtinut radonin torjunnasta ja radonaltistuksen seurannasta mallikkaasti.

– Käytössä on sähköinen kulunvalvonta. Jokaisella 
tunneleihin ja maan alla oleviin kohteisiin menevällä on 
työmääräys ja lisäksi hän ilmoittaa valvomoon mihin menee, kertoo Åhlberg.

Siilon pohjalla pääluottamusmies Rainer Åhlberg ja työsuojeluvaltuutettu Reetta Jauhiainen.

Henkilötiedot annosrekisteriin

Jos työntekijöiden radonaltistusta ei saada yrityksistä huolimatta pienennettyä alle viitearvon, on työnantajan saatava toiminnalleen STUKin myöntämä turvallisuuslupa.

Radonin aiheuttama keuhkosyöpä voidaan luokitella vain poikkeustapauksessa ammattitaudiksi.

– Silloin STUK antaa määräyksen seurata henkilön säteilyaltistuksen määrää, laskea annokset ja raportoida ne neljä kertaa vuodessa annosrekisteriin. Samalla työntekijöistä tulee käytännössä säteilytyöntekijöitä, Holmgren sanoo.

Annosrekisteriin merkitään henkilötiedot kaikista annostarkkailussa olevista työntekijöistä, ja tietoja käytetään heidän turvallisuutensa varmistamiseen. Tietoja säilytetään 30 vuotta säteilytyön päättymisestä ja siihen asti, kun henkilö täyttää 75 vuotta.

Radonin aiheuttama keuhkosyöpä voidaan luokitella vain poikkeustapauksessa ammattitaudiksi. Tämä johtuu siitä, että radonin aiheuttaman syövän kehittyminen vaatii 
pitkän altistusajan, eikä henkilön työpaikkojen radonpitoisuutta ole helppo selvittää vuosikymmenten jälkeen.

Radon liikkuu maaperän huokosilmassa ja pohjaveden mukana. Siksi maanalaisten työkohteiden radonpitoisuuden mittaaminen on lain mukaan pakollista.

Tuuletus on tärkeintä

Radonpitoisuutta mitataan tunnelien seiniin kiinnitetyillä radonpurkeilla. Uusiin kohteisiin mentäessä mukaan voidaan ottaa liikuteltava mittalaite, josta saadaan suuntaa antavat arvot ilman radonpitoisuudesta.

radonpurkki

Sisäilman radonmittaukseen käytetään radonmittauspurkkia. Jääkiekkoa muistuttava purkki on helppo kiinnittää seinään tai ulokkkeeseen (kuvassa). Mittausajaksi suositellaan kolmea kuukautta syyskuun ja toukokuun välisenä aikana.

– Tärkeintä on huolehtia tilojen riittävästä tuuletuksesta. Joissain tunneleissa radonpitoisuus on sitä tasoa, että sinne järjestetään lisätuuletus työskentelyn ajaksi, työsuojeluvaltuutettu Reetta Jauhiainen kertoo.

Ilman suojapuvun rintataskuun kiinnitettyä monikaasumittaria ei ole asiaa maanalaisiin tunneleihin.

Maan alla työskenneltäessä noudatetaan muutenkin erityistä varovaisuutta. Mukana on kypärän, turvakenkien ja työhaalarin lisäksi monikaasumittari, joka hälyttää räjähdyspitoisista kaasuseoksista, ilman kohonneesta häkäpitoisuudesta tai liian matalasta happipitoisuudesta.

– Lisäksi maan alla työskennellään aina työparin kanssa. Vain lyhyille tarkistuskäynneille voi mennä yksin, sanoo Jauhiainen.